lauantai 28. marraskuuta 2015

Amarylliksiä ruukkuun, maljakkoon ja vähän muuallekin

Kuva istutusohjeesta, omani ovat vielä ilman kukkia.

Tänään istuttelin amarylliksiä joulukukiksi mummeleille. Omani laitoin hyasinttimaljakkoon, kasvavat kuulemma hyvin niinkin. Näistä kavereista piti sitten irrotella kuoret ja huonot juuret pois. Ja siitä se ajatus lähti...



...kerran värjäri, aina värjäri. Luin istutusoppaasta, että maljakoissa vettä joutuu alussa vaihtamaan, koska se värjääntyy. Muutahan ei tarvittu. Irrotetut kuoret lasipurkkiin langan ja veden kanssa. Heitin vielä irronneet juuretkin mukaan ja nyt vaan odotellaan, mitä tuleman pitää. Ehkä värjättyä lankaa. Pahimmassa tapauksessa vain lankaa. Parin viikon päästä se tiedetään.

Niin, kesällähän vielä  värjäsin lankaa kielojen kuihtuneilla lehdillä. En vain ole muistanut lankoja kuvata, mutta tässä ne ovat. Langat saivat nimekseen valssin mukaan "Kielon jäähyväiset", olivathan nämä jo kuihtuneet lehdet.


Ihan kiva, persikkainen väri. Ensi kerralla laitan enemmän lehtiä kattilaan, jos saisin vielä vahvemman värin. Tässä langat olivat valkoista ja luonnonvalkoista lankaa.

Ja olihan minulla se punajuuripurkkikin muhimassa, jos muistatte? Täältä voi lukea siitä lisää, mutta tässä on lopputulos.


Keskellä harmaata sukkalankaa, kaksi reunoilla luonnonvalkoista 7-veikkaa. Ihan kivoja värejä näistä tuli.

Meillä on tuulisia päiviä vietetty lähekkäin. Välillä on ollut sähköt poikki, mutta ei onneksi mitää dramaattista. Ja onhan meillä uunit ja puuhella, että nälkä ei pääse yllättämään pidemmänkään katkon aikana. Ja kynttilöitä, ja varpaitten lämmittäjiä...



Välillä vaan vaihdetaan lämmittäjää...

Huomenna se on ensimmäinen adventti. Koska tämä postailuni on aika harvaa, toivotan teille tämän illan kynttilöiden myötä OIKEIN IHANAA ADVENTTIA!


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ollaan myä täällä viel!

(Tämä kuva viikon takaa, kun ei vielä ollut lunta)


Heippa hei. Tultiin vaan kertomaan, että kyllä täällä ollaan. On ollut niin paljon muuta puuhaa; pihahommia, kouluhommia, käsityöhommia.... ja niskajumi. Se on näköjään ihan joka vuotinen seuralainen tähän aikaan, en tykkää! Mutta minkäs teet. Huonot hartiat ja paljon kuormitusta, niin sitten se tapahtuu. Juu, tiedän, pitäis pitää huolta. No, yritän kyllä, mutta kun tulee liikaa rasitusta, niin ei siinä venytykset auta. Nyt on tulehdus. Pitää rajottaa ruutuaikaa - helpommin sanottu kun tehty. Töissä pukkaa hommaa enemmän kuin laki sallii( tai ei kai se paljoa sitä rajota...) ja määräajat tulee vastaan kouluhommeleissa. Eikä jouluakaan ole kukaan siirtänyt, vaan sekin lähestyy uhkaavasti... No, voi olla, että joudun tänäkin vuonna antamaan muutaman sukkalahjakortin tarvitseville ja saavat sitten sukkansa kesän kynnyksellä :) Ei ne liiemmin kyttyrää tykänneet viimevuonnakaan. Suurin harmi on, jos en saa pikkuiselle haalaria valmiiksi. Se kun jää sitten pieneksi ennen valmistumistaan:( Mutta kerros kerrallaan.

Niin ja kissat voivat kaikki oikein hyvin. Pitävät itsensä notkeina ja liikkuvina, ei niskavaivoja. Ihan kateeksi käy mokomat letkeät epelit<3 Ja tirppatv on avattu, joten kun ulkona lunta ja pakkasta, voi ihan harjoitella viiksien värisyttelyä ikkunan takaa.


Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille. Meistä kuuluu nyt harvakseltaan, mutta kuten näkyy, täällä sitä ollaan!

lauantai 7. marraskuuta 2015

Mainos


Vielä ehdit mukaan 9.11.15 mennessä Salaiseen Joulukissaan! Käy lukemassa lisää TASSULINNASSA.


Meillä koettiin tässä kauhun hetkiä mennä viikolla. Kissat käyvät yleensä aamusella ulkoilemassa ja palaavat sitten taas kiltisti takaisin. Torstai aamuna Taavi päätti ottaa vähän pitemmän aamulenkin, eikä ehtinyt takaisin, ennen kuin lähdimme töihin. Se ei tullut takaisin illallakaan, eikä sitä näkynyt seuraavana aamunakaan. Apua! Hirveä hätä! Kissa, joka ei yleensä ole yksin ulkona hetkiä kauempaa. No, viime aikoina se on viihtynyt ulkona tosi pitkään, mutta aina lähellä ja tullut kun kutsutaan. Pimeässä kuljimme kaikki lähimaaston tien laidat taskulamppujen kanssa, huhuilimme ja huutelimme, facebookit ja watsupit huutelivat apua lähistön asukkaille, naapureita haastateltiin - ei mitään. Positiivista oli, ettei kissaa löytynyt auton alle jääneenä, se antoi toivoa. Mutta vaihtoehtoja; kettu, ilves, supi, kenties jäänyt johonkin varastoon, talliin, viljasiiloon, olisiko joku vienyt mennessään????  Ei pää enää keksinyt mistä etsiä. Tänään kävin kaikki lähimaaston kivenkolot ja riihien aluset läpi, ei mitään. Kuopuksen kanssa haravoitiin pihaa ja välillä huhuiltiin. Oltiin korjaamassa vehkeitä pois, kun sanoin pojalle, että kuuletkos maukumista? Kyllä hänkin kuuli. Ensin ajattelin että se oli Nekku, kun se oli meidän kanssa pihalla ja kävi välillä ilmoittamassa löytäneensä hiiren. Mutta kyllä aivan ihanaa! Se oli Taavi! Ihana, paskalta haiseva ja aivan hirveässä sonnassa oleva kissa, jonka kaappasin syliini ja pussasin puhki. Vasta sitten tajusin että hyi hitto että joku voi haista pahalle!! Suihkuun me sitten lähdettiin ja täytyy sanoa, että aikas hienosti meni. Vähän herra alkuun vastusteli, mutta sitten lämmin suihku taisi tuntua hyvälle. Ihan hyvän hajuiseksi ei kyllä sitä saatu, mutta menettelee ja itse peseskelee loppuja.
Paskakerroksen lisäksi oli saanut raasu haavoja toisen takajalan anturoihin ja huomasin kissaa läpikäydessäni, että häntää aristaa. Täytyy vähän tarkkailla tilannetta. Pääasia on, että on melko ehjä, nälkäinen ja janoinen kyllä, joten jossakin se jumissa on ollut. Eipä tuo kerro missä. Uni maittaa. Leevi käy säännöllisesti haistelemassa ja pudistelee päätään. Mutta selvästi on iloinen kun kamu tuli takaisin.


Aivan ihanaa viikonloppua teille kaikille ja mukavaa isänpäivää. Meidän iskä sai parhaan mahdollisen lahjan....